Voihan ahdistus!

Mitä vanhemmaksi Anton kasvaa, sitä ajankohtaisemmaksi tulee paluu työelämään. Ja tiedättekö, pelkkä ajatus siitä alkaa itkettämään. Minäkö viettäisin suurimman osan ajasta erossa pojastani? Tekemässä työtä, jolla ei ole mitään muuta merkitystä kuin tuoda meille lisää rahaa? Ahdistusta ei lievennä sukulaisten hyväntahtoiset utelut töihin paluustani. Minä olen aikalailla heittäytynyt täysillä tähän äitiyteen, eikä Anton ole kovin usein ollut missään hoidossa. En vaan jotenkin niin nauti siitä ajasta, kun poitsu on jossain muualla. Ja nyt yhtäkkiä sitten pitäisikin olla erossa useampi päivä viikosta? Vaikka en kyllä palaisi työelämään heti kokoaikaisesti, vaan ehkäpä pari päivää viikossa. Mutta silti.

Joku muu sylittelisi puolestani väsynyttä kikkaratukkaa? Tai kulkisi käsi kädessä pitkin metsäpolkua, ihmetellen vuoroin kukkia, vuoroin pilviä? Peittelisi pienen nukkumaan? Saisi kuolaisen suukon? Äidin sydän ei kyllä kestä moista ajatusta.

Jotenkin on vaikea asennoitua työntekoon positiivisella mielellä, kun mieltä aina kaihertaa se, mitä menettää töihin palatessaan. Kiireettömät puistoilut ja metsäretket. Hassuttelut ja harmit. Raha vain ei yksin oikein meinaa riittää motivaattoriksi. Entä jos huomenna en enää olisikaan täällä? En taatusti surisi perheen parissa vietettyä aikaa, vaan aikaa minkä vietin heistä erossa.

No, halusin tai en, jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä. Paluu sorvin ääreen. Mutta nyt jo? Minun silmissäni Anton on vielä ihan pieni?

Olen kärsinyt jo useamman kuukauden lievästä vauvakuumeesta. Mitä jos sittenkin toinen lapsi tähän perään? Ei tarvitsisi palata työelämään. Ongelma ratkaistu. Mutta. Ajatus toisesta lapsesta on synnyttänyt myös hieman ristiriitaisia ajatuksia. Joutuisiko Anton kasvamaan liian pienenä isoksi? Ja miten minun sylini riittäisi kahdelle?

Ehkä minä lykkään työhön paluuta ainakin hetkisen vielä. Koska se ei vain tunnu ollenkaan hyvältä idealta tällä hetkellä. Ja me tullaan jotenkuten toimeen näinkin.

Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia?

Jenna