Lastenhuonefiilistelyä

Tulin vähän tänne fiilisteleen, kun tämä mama pääsee sisustamaan pikkumiehelle ensimmäisen oman huoneen, jippii. Nimittäin meillä on kuukauden päästä muutto. Muutetaan himppasen isompaan kämppään, sellaiseen 74 m2 kolmioon. Tällä hetkellä siis asustellaan kaksiossa ja tämä on alkanut tuntumaan muka hieman ahtaalta. Kun päätettiin tästä muutosta, niin mun oli pakko ekana googlailla lastenhuonejuttuja. Pari juttua tuli tilailtua.

Kuvat lainattu netistä

Nimittäin:

H&M:n automatto. Tänään sain vihdoin klikattua tämän kotiin. Kävin tässä viikon ajan joka päivä kurkkimassa, josko näitä olis tullu lisää. Ja nyt onneks tärppäs! Tää on nyt kuumaa kamaa, kun nää loppuukin aina sieltä verkkokaupasta tosi nopeesti.

Färg & Form valaisin. Haaveilin ensin tällaisesta samanmoisesta muuten, mutta pilvikuvioinnilla. Olivat joka nettikaupasta loppu, joten päätin, että tämä lammaskuvioinen on aivan yhtä kiva.

H&M:n tähtikori. Ihan vaan koska se mätsää niin kivasti tohon lamppuun. Ja Antonilla on muutenkin paljon tähtikuvioisia juttuja.

Lego säilytyslaatikko. Tämä on vallan suloinen säilytyslaatikko legoille! Näitä pystyy pinoamaan päällekkäin.

Vielä olisi etsinnässä joku suloinen verho. Niin ja pieni unisieppari. Tykkään yleisesti sisustuksessa maanläheisistä väreistä, niin myös lastenhuoneessa. Tosin meillä saa kyllä lelut näkyä, eikä niitä tarvitse piilottaa mihinkään kaappeihin.

Tallensin pinterestistä muutamia ihania kuvia, joista aion tehdä Antonin huoneeseen taulut.

Jenna

Meidän joulu

Vietettiin jouluaatto Antonin Mammalassa (eli mun vanhempien luona). Oli kyllä huippuihanaa. Päästiin valmiiseen joulupöytään herkutteleen, eikä tarvinnut itse stressata jouluruoista tai siivouksesta tai... mistään oikeastaan. Kyllä kelpas!
Tämä oli muuten meidän pikkuherran ensimmäinen joulu!
Tontut oli jättäneet lahjat kuistille, joten pukki jäi tällä kertaa näkemättä. Tosin voisin veikata, että ehkä parempi näin. Pukki olisi voinut olla Antonin mielestä vähän pelottava, kun muutenkin vierastaa jonkin verran. Ehkä sitten ensi vuonna. Lahjoja saatiin melkoinen keko, oltiin nähtävästi oltu kilttejä koko porukka.

Meidän jouluun kuului syömistä ja kahvittelua, leikkimistä, joululauluja, ihanaa yhdessäoloa, naurua ja iloa. Sellaista ihanan kiireetöntä meininkiä. Ja vaikka lunta ei tänä jouluna saatukaan, niin kyllä se joulutunnelma silti sydämeen tiensä löysi. Huomenna vielä vähän syöpötellään jouluruokia ja sukuloidaan, sitten on tämän vuoden joulu paketissa. Toivottavasti teillä siellä ruutujen toisella puolen on myöskin ollut onnistunut ja rauhallinen joulu.

Saatiin ihan muutama suklaarasia lahjaks, täytynee varmaan uhrautua ja alkaa syömään niitä pois. Ja telkusta alkaa just sopivasti suomilovekin. On tää aika ihanaa!

Jenna

Ihanaa joulua!

 Sydämessä pienessäkin 

asuu joulun taika.

Pysähdy siis Sinäkin,

nyt on juhlan aika.

Ihanaa joulua toivottaa pieni tonttupoika vanhempineen!

Pikkuinen kultakala lammessa ui

Me ollaan harrastettu vauvauintia siitä lähtien, kun Anton on ollut 3 kuukautta. Suositusikähän vauvauinnin aloittamiselle on 3-6 kuukautta ja lapsen on kannateltava päätään sekä painettava vähintään 5 kg. Tiesin jo odotusaikana, että haluan aloittaa vauvauinnin heti sen ollessa mahdollista.  Vauvauinti on iloista yhdessäoloa. Se on myös terveellinen ja säännölliseen liikuntaan houkuttava harrastus. Toiminnan tavoitteena on, että lapsi nauttii vedessä olosta ja että hänestä tulee veden ystävä, mikä edesauttaa myöhempää uimataidon oppimista ja lisää vesiturvallisuutta. (Lainaus Kuohun nettisivuilta).

Uinti on aina lauantai-aamuisin ja on mukavaa, että yleensä päästään pulikoimaan koko perheen voimin. Käydään uimassa Kangasalan uimahallissa, Kuohussa. Anton on tykännyt ihan alusta asti altaassa olemisesta, ja nykyään jaksaa ihan virkeästi polskia ja pärskiä koko puolituntisen. Uintikerrat sisältävät erilaisia lauluja, leikkejä ja sukellutuksia.

Vauvauintihan on tosi suosittu harrastus, ja yleensä ryhmät aina täyttyvätkin nopeasti, joten saa olla haukkana ilmoittautumassa, jotta pääsee mukaan. Harrastetaan uinnin lisäksi myös muskaria. On se mukava, että on joitakin säännöllisiä harrastuksia missä pääsee näkemään suht samanikäisiä lapsia vanhempineen.

Jenna

Anton 8 kuukautta

Minun pieni vauvani on jo 8 kuukautta vanha, miten tämä aika voi mennä näin nopeasti??

Tällä hetkellä Anton:

• Osaa kieriä, pyöriä ja ryömiä, välillä myös kontataan. Oppi juuri nousemaan tukea vasten seisomaan (ja sitä taitoa reenaillaankin yötä myöden). Tänään  kampesi itsensä ensi kertaa istuma-asentoon. Vielä kun se tasapaino olis himppusen parempi, niin ei tarvis äidin olla koko ajan niin kovin varuillaan...
• Omistaa 2 hammasta.
• On reipas syömään. Aamulla ja illalla puuro, aamupäivällä ja iltapäivällä kasvissosetta (iltapäivällä lihan kera) ja päivällä välipala. Maitoa tissistä ja pullosta.
• Heräilee yöllä useita kertoja ja päiväunet kestävät maksimissaan tunnin kerrallaan.
• Vierastaa tiettyjä ihmisiä ja äidin syli on se paras syli.

•  Rakastaa kylpemistä, hassuttelua, hyppykiikussa pomppimista, tanssimista, sylittelyä, leikkimistä ja maailman menon ihmettelemistä.

• Luonteeltaan vauhdikas, päivisin sitä ei malteta makoilla hetkeäkään paikoillaan vaan koko ajan täytyy olla menossa (housuvaipat on muuten mahtava keksintö). Mitä enemmän ympärillä vipinää ja vilskettä sen parempi.
• Inhoaa autolla matkustamista, mutta rattailla ulkoilu on erittäin jees (ja rattaissa myöskin nukutaan parhaiten päikyt).
• Keräilee pinsettiotteella pieniä murusia lattialta.
• Diggaa musiikista. Antonin lempparit ovat Antti Tuiskun keinutaan ja hevisauruksen biisit.
• Kun äidin silmä välttää, on ihanaa mennä repimään jouluvalojen johtoa. Tai hakata telkkariruutua. Tai rempoa pyykkitelinettä. Ja kunpa sitä joskus ehtis noiden kisujen perään, mutta kun ne piru vie menee aina karkuun...

Jenna

Minä.

Noniin. Heippa hei! Ensimmäinen postaus, hui kun jännää. Olen tätä bloggailua koittanut kerran aiemminkin, mutta jotenkin se sitten jäi, kun ei mukamas ollutkaan aikaa. Nyt uusi yritys näin äippälomalaisena. Aika ajoin blogin pystyyn pistäminen on hiipinyt mieleen, mutta kuitenkaan aika ei ole tuntunut aivan oikealta vauva-arkeen totutellessa. Nyt arki on kuitenkin asettunut uomiinsa ja tässä sitä ollaan. Tästä voisi vaikka tulla se äidin oma juttu, johon paneutua pienokaisen mentyä nukkumaan. No mutta asiaan.

Olen siis Jenna. 23-vuotias tamperelainen, yhden ihanan pienen pojan äiti. Merkonomi ja parturi-kampaajaopiskelija, joka ei kuitenkaan vielä aivan tiedä, mitä sitä tahtoo isona tehdä. Esteetikko ja taivaanrannanmaalari. Maalla asumisesta, eläinkatraasta ja useammasta lapsesta haaveileva. Siivouksesta ja kodin laittamisesta nauttiva nuori nainen. Mukana menossa Anton poika (4/15), pieni ja meneväinen ilopilleri, äidin silmäterä. Isi ja kaksi kissaa (Luna & Liinu).

Ajatuksena olisi täällä blogissa käsitellä meidän arkea kuvin ja tekstein rennolla otteella. Postauksia aihepiiristä toiseen. Tänne on mukava sitten palailla tutkailemaan, mitä sitä on kaikenlaista tullut puuhailtua. Ja ehkä täältä löytyy jollekin myös vertaistukea tai samaistumisen paikkoja. Tervetuloa mukaan!

Jenna