5 vuotta

... yhteistä taivalta Tonin kanssa takana. Toisaalta tuntuu, että ollaan oltu pieni ikuisuus yhdessä, mutta taas toisaalta, muistan kuin eilisen sen päivän kun ensi kertaa tavattiin. Elettiin toukokuuta 2011, kun törmäsin tuohon komeaan tummapiirteiseen poikaan ruotsinlaivalla. Siitä se sitten lähti. Sen jälkeen oltiinkin oikeastaan joka viikonloppu yhdessä (paitsi armeijan aikana kiinnioloviikonloput). Me ollaan oltu etäsuhteessa, asuttu yhdessä kahdella eri paikkakunnalla, kihlauduttu ja saatu lapsi. Ollaan kasvettu kumpikin tahoillaan aikuisiksi.

Vaikka viimeisin vuosi on ollut elämäni onnellisin, kiitos rakkaan lapsemme, on se myös ollut parisuhteen kannalta rankin tähän mennessä. Väsymys saa pinnan palamaan pienistäkin asioista. Äyskiminen ja tiuskiminen jää helposti päälle. Lisäksi uudenlainen arki asettaa uudenlaisia toiveita kumppanille. Me ollaan puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Omista toiveista ja tarpeista. Nyt tuntuu, että ollaan vihdoin taas samalla sivulla. Arki ollaan saatu toimivaksi, jonka ansiosta stressiä on vähemmän itse kullakin.
Viimeisin vuosi on toisaalta ollut myös opettavaisin. On oppinut toisesta ihmisestä uusia asioita, mutta myös itsestään. Voisiko sanoa, että nyt ollaan taas himpun verran vahvempia? 

" Tuulimyllyjä vastaan

täällä taistellaan

Viima hiuksissa viipyy hetken vaan

Toiset nuorena nukkuu

joskus se pelko uniin kulkeutuu

Sitten sinä oot siinä

silität mun hikistä päätä

joku taika sulla on sillä

Sinä vain, sinä vain

saat mut luottamaan

meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain

saat mut tuntemaan, että mä kelpaan

Kun pyryttää ja pajutkin taipuu

kinosten alle hautautuu

Täytyy olla lujasta luusta

että selviytyy

Hangen alla paine kasvaa

kestänkö sen mitä vaaditaan?

Rakas, onneks sä oot siinä

silität mun hikistä päätä

joku taika sulla on, sillä

Sinä vain, sinä vain..."

Stella - Häävalssi

Meillä on nyt kaikki oikein hyvin. Onko muilla vauvavuosi koetellut parisuhdetta? Vai ollut ihan pala kakkua?

Jenna