Täällä taas!

Heipsan ikuisuuden jälkeen! Ups, viisi kuukautta viime kirjoituksesta... Tänä aikana olen ehtinyt jo unohtaa kymmenen kertaa koko blogin olemassaolonkin. No, väliäkös tuolla, omaksi iloksi tätä kuitenkin vain naputellaan. Ja ihan silleen stressittömästi. Mistäs sitä aloittaisi...

Anton täytti vuoden tuossa huhtikuussa ja vieteltiin ihania synttäreitä minion -teemalla. Äiti täällä on hankkinut täytettä hihatatuointiin ja herätellyt eloon kuollutta sosiaalista elämäänsä. Anton nyt on oppinut pitkän liudan uusia asioita ja kasvaa aivan silmissä, minun pieni. Kotiäidin elämää täällä vieläkin elellään.

Ollaan käyty tässä viime kirjoituksen jälkeen pienillä reissuilla perheen kesken, ensin Tallinnassa (jo silloin olisko ollut maaliskuussa) ja myöhemmin risteilyllä Silja Galaxylla toukokuussa. Minä kävin ihanilla kolmekymppisillä tuossa viikko takaperin tuulettumassa, ja jätin pojat kotiin keskenään.
Muuten ollaan elelty ihan sitä tavallista arkea. Ulkoiltu paljon ja nautittu täysillä niistä kesän hienoista päivistä mitä tähän mennessä on ollut. Pää on ihan hattaraa nyt, ettei oikein tuppaa muistamaan kaikkea mitä tässä miljoonassa vuodessa on tapahtunut sitten viime kirjoituksen.

Tonilla alkaa tästä päivästä (!!!) kesäloma ja meillä lomaillaankin yhdessä kolme seuraavaa viikkoa. Oi kumpa vain niitä helteitä nyt saataisi tännepäin niin päästäisiin toteuttamaan kesälomasuunnitelmia. Ne kun tuppaa kaikki liittymään tavalla tai toisella ulkona olemiseen. 

Ai kun onkin ollut ikävä tätä kirjoittamista, nyt täytyy vähän petrata. Vi ses!

Jenna