Me käytiin lauantaina pitkästä aikaa keskustassa pyörimässä. Napsastiin muutamat otokset kameralla, kun tämä äiti-ihminen oli oikeen meikannut itsensä. Hassua, että ennen sitä ei lähtenyt lähikauppaa kauemmas ilman meikkiä ja nyt homma on aivan toisinpäin. Mä oon kyllä vähän kateellinen niille äideille, jotka on aina niin nätteinä arjessakin. Mä taidan olla vaan liian laiska moiseen.
Mä myönnän, että välillä en harjaa koko päivään tukkaani, välillä mulla on pukluset vaatteet koko päivän päällä ja tajuan vasta illalla, etten oo syönyt mitään kunnollista päivän aikana, hups. Ennen kuin Anton syntyi, mä muistan ajatelleeni, että minä kyllä pidän sitten itsestänikin huolta, meikkaan päivittäin ja käytän edelleen trendikkäitä vaatteita. Se sellainen kotiäiti tyylin -stereotypia ei pätisi minuun, koska minähän olen aina nauttinut laittautumisesta. Niin siinä sitten vaan kävi, että kun tuo pieni poikamme pullahti ulos, niin kaikki muu tuntui toissijaiselta. Varsinkin oma ulkonäkö. Ja se on itselleni todellakin ookoo. Joten täällä ilmoittautuu yksi arkisin homssuisena haahuileva kotiäiti, ihan ylpeä sellainen.
Enkä kyllä voi vedota ajanpuutteeseen. Kyllähän mulla on se tunti omaa aikaa, kun Anton nukkuu päikkäreitä, mutta tällä hetkellä käytän sen hetken mieluummin vaikkapa siivoamiseen. Koska loppupeleissä siisti koti antaa mulle enemmän iloa kuin hieman tasaisempi ihonväri tai erottuvammat ripset. Ja jotenkin meikkaaminen arkisin tuntuu vähän turhalta, kun usein ainoat ihmiskontaktit ovat vastaantulevat tyypit ulkoillessa.
Noh, viikonloppuisin sitten sudin vähän meikkiä nassuun omaksi (ja miehenkin) iloksi ja valkkaan päälle jotain muuta kuin ne mukavuusverkkarit sieltä kaapista.
Muita verkkarimutseja??
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!